Kielen käytöstä merkityksellistä

Kielen käytöstä merkityksellistä

Jos kieli tuntuu vain sanalistojen ulkoa pänttäämiseltä, se voi tuntua merkityksettömältä ja arjesta irralliselta kokemukselta. Tässä on joitain ideoita siihen, miten varhaisessa ja myöhäisemmässäkin kielenoppimisen vaiheessa voi antaa kielelle erilaisia merkityksiä, jotka linkittyvät tekemiseen ja omaan arkeen.

Kertova kieli

Kertovan kielen käyttäminen harjaannuttaa erilaisia tapoja kuunnella, ymmärtää ja kertoa itsekin. Tarinaa kuunnellessa voidaan maalata, muovata tai näytellä tarinaa tai sen aihetta. Jos tarinana on esimerkiksi nälkäinen toukka, opettaja voi esittää tarinan tavaroiden avulla ja käydä vaihtokauppaa tavaroista oppilaiden kanssa. Myös oppilaat voi laittaa näyttelemään tai kertomaan tavaroilla tarinaa samalla, kun sitä luetaan.

Kertovaa kieltä voi hyödyntää myös esimerkiksi pistetyöskentelyssä, joissa erilaisten pelien ja korttien perusteella voidaan luoda tarinoita, hahmoja tai harjoitella opeteltavan kielen kerronnan keinoja.

Sosiaalinen ja tunnekieli

Musiikki ja laulut ovat valitettavan aliarvostettu oppimisen keino. Luokassa voi järjestää esimerkiksi musaraateja, joissa kuunnellaan opeteltavalla kielellä laulettuja kappaleita ja yritetään yhdessä tulkata niitä, tai äänestetään yhdessä parhaita kappaleita.

Sosiaaliseksi kielen voi tehdä antamalla yhteisen tehtävän ja tehtävään liittyvän sanaston ryhmälle. Ryhmän tehtävä on käyttää vain opeteltavaa kieltä. Kielen käyttämisestä voi antaa pisteitä sen mukaan, miten paljon kieltä puhutaan. Lopuksi tuotoksesta kerrotaan viidellä lauseella kohdekielellä. Näin voi rakentaa esimerkiksi kenkälaatikkoon huoneita.

Myös palautteen antamista ja vastaanottamista voi harjoitella kohdekielellä. Katso esimerkki emojit siitä, miten hymiöitä ja kielen opettelua voidaan yhdistää palautteen antamiseen.

Osallistavien käytänteiden kieli

Osallistavista käytänteistä voi puhua myös rutiineina. Näitä voivat yksinkertaisimmillaan olla yhteiset tervehdykset tunnin aluksi ja lopuksi. Usein kysymys on kuitenkin se, miten kaikki saadaan vastaamaan ja osallistumaan.

Esimerkki: Pikku-Karhun vaikeat päätökset

Opettajalla on Pikku-Karhu, pehmolelu tai vastaava, jota lapsien pitää neuvoa opeteltavalla kielellä. Lapsille esitettäviä kysymyksiä voivat olla esimerkiksi: mitä syödä, mitä pukea päälle, kuinka paljon kello on, milloin pitää pysähtyä liikennevaloissa, mitä pakata mukaan matkalle… Oppilaista voi tehdä käytävän, jossa he kuiskaavat vuorotellen opettajan kuljettamalle nallelle oman ehdotuksensa.

Advertisements

Blog at WordPress.com.

Up ↑

%d bloggers like this: