Toiminnallinen oppiminen

Mikä on toimintaa?

Kun puhutaan toiminnallisesta opettamisesta, ensimmäinen mielikuva liittyy monesti erilaisiin peleihin ja leikkeihin sekä siihen, kuinka oppilaat saataisiin liikkumaan ja ylös pulpetista. Tämä on tietysti totta – toiminnallinen oppiminen on usein fyysistä, oli kyseessä sitten kinesteettiset harjoitukset, pelit, leikit tai askartelu sekä muu käsin tekeminen.

Toiminnalliseen oppimiseen kuuluu kuitenkin paljon muutakin. Toiminta voi liittyä myös enemmän ajatustyöhön, kuten ongelmanratkaisuun, toiminnan suunnitteluun tai pohdiskeluun. Myös kielen käyttö on toimintaa, oli se sitten keskustelua tai kirjoittamista. Ehkä hieman epäintuitiivisesti myös ympäristön ja toiminnan havainnointi, tarkkailu ja seuraaminen ovat toimintaa, kunhan sitä tehdään aktiivisesti ja tiedostaen.

Jos kaikki tämä on toimintaa, emmekö tee sitä koko ajan? Miten toiminnallinen opetus siis eroaa ”tavallisesta” opetuksesta?

 

Oppilas toimijana

Yksinkertaisimmillaan toiminnallinen opetus tiivistyy tuttuun ajatukseen siitä, että oppiminen ei ole tiedon kaatamista passiivisten oppilaiden päihin. Päinvastoin, oppilaat ovat itse oppimisen aktiivisia toimijoita, jotka rakentavat omaa osaamistaan yhdessä muiden kanssa ympäristönsä resursseja hyödyntäen. Nämä resurssit voivat olla mitä tahansa opetustilasta, oppimateriaaleista ja tehtävistä aina opettajan ja oppilaan sekä oppilaiden väliseen vuorovaikutukseen. Myös oppilaan omat tuntemukset ja kokemukset toiminnasta ovat olennaisia asioita opetuksessa. Toimijuudelle tyypillisiä piirteitä ovat esimerkiksi:

  • toiminnan tarkoituksellisuus (intentionaalisuus)
  • toiminnan merkityksellisyys
  • mahdollisuus ja kyky valita eri vaihtoehdoista
  • oman toiminnan reflektio ja sääntely

(Galperin 1989; 1992; van Lier 2008; Lantolf &Thorne 2006; Lantolf & Pavlenko 2001)

Toiminnallisen opetuksen siis täytyy olla sekä tarkoituksenmukaista että merkityksellistä oppilaille. Koska oppijalla pitäisi olla myös mahdollisuus valita itselleen sopivia tapoja käyttää oppimisympäristön resursseja, on tärkeää tarjota heille esimerkiksi erilaisia työtapoja ja antaa oppilaille mahdollisuus vaikuttaa niihin. Näihin toimintatapoihin liittyy ajatus toimijuudesta osallisuutena (esim. Bandura 1986;2001): ihminen ei ole ainoastaan oman elämänsä sivustakatsoja, vaan hän vaikuttaa itse omiin olosuhteisiinsa, eikä ole vain niiden tuotos.

Yhtä tärkeää on antaa mahdollisuus reflektiolle ja toiminnan säätelylle sekä opettaa tapoja niihin. Esimerkiksi eri tavat arvioida omaa ja muiden toimintaa, antaa ja vastaanottaa palautetta sekä miettiä, miten omat päämäärät voisi saavuttaa omalla toiminnalla ovat tärkeitä taitoja toiminnallisessa oppimisessa. Toimijuus on siis myös muutosta ja kehittymistä: ihmisellä on kyky muuttaa ulkoista ja sisäistä maailmaansa ja siten hallita omaa elämäänsä ja tulevaisuuttansa (Engeström 1991; 2006)

Voidaan siis sanoa, että opettajan rooli on tarjota oppijoille mahdollisimman paljon resursseja, jotka ohjaavat toimintaan ja sen kehittämiseen.

 

Yhteistoiminnallisuus

Toiminnallisessa oppimisessa kannattaa myös erityisesti panostaa yhteistoiminnallisuuteen. Yhteistoiminnallinen oppiminen (co-operative learning, collaborative learning) voi koostua perinteisistä ryhmätöistä ja projekteista, tai esimerkiksi erilaisista ”palapelitekniikalla” tehdyistä tehtävistä. Palapelitekniikassa ryhmän eri jäsenet opettelevat erikseen jonkun asian, opettavat asian muulle ryhmälle ja jäsentävät tietoa yhdessä ongelman ratkaisemiseksi tai opettavat kootun tiedon muille. Harjoituksina voi käyttää myös esimerkiksi yhteistä sisällöntuottamista blogialustalle, yhteisen opiskelupiirin muodostamista tai muuta yhteistoimintaa. Tutkimuksen mukaan vuorovaikutuksessa toisten kanssa tietoa prosessoidaan tehokkaammin ja tuloksellisemmin kuin yksin (esim. Kirsh 2010), joten yhteistoiminnallisuus kannattaa!

 

Taustaa sekä liittyviä ajatussuuntauksia ja toimintatapoja

Toiminnallisen oppimisen idea perustuu laajalti esimerkiksi Pestalozzin, Montessorin, Deweyn sekä Piagetin ideoihin. Erityisesti John Deweyn ajatukset tekemisen kautta tapahtuvasta oppimisesta (hands-on learning, learning by doing) ja hänen ideaalinsa opetuksen tehtävästä aktiivisten, kriittisten yhteiskunnan toimijoiden kehityksessä ovat vaikuttaneet toiminnallisen oppimisen konseptiin.

Erilaisia tutkimuksen lähestymistapoja toiminnalliseen oppimiseen ovat esimerkiksi:

  • Sosiokulttuurinen teoria/toiminnan teoria/dialogisuus (Vygotski, Leontjev)
  • Sosiaalisen kognition teoria (Bandura)
  • Toisen/vieraan kielen oppiminen ja kehittyminen (van Lier)

 

Yhtäläisyyksiä moniin eri ajatussuuntiin ja toimintatapoihin:

  • tehtäväperusteinen oppiminen (task-based learning)
  • projektioppiminen
  • kartoittava oppiminen (exploratory learning)
  • kokemuksellinen oppiminen (Handlungsorientierter Unterricht)
  • Toimintaperusteinen (action-based) lähestymistapa (van Lier 2008)
Advertisements

Blog at WordPress.com.

Up ↑

%d bloggers like this: