Toiminnallisuus kielten opetuksessa

Toiminnallisuus on tällä hetkellä yksi pedagogiikan, ja samalla tämän sivun, keskeisimmistä käsitteistä. Esimerkiksi uudessa Perusopetuksen Opetussuunnitelman perusteissa toiminnallinen oppiminen tai toiminnalliset opetustavat mainitaan 59 kertaa. POPS ei kuitenkaan määrittele toiminnallisuutta juuri muuten kuin assosiaation kautta:

”Leikit, pelillisyys, fyysinen aktiivisuus, kokeellisuus ja muut toiminnalliset työtavat…”

Kokemukselliset ja toiminnalliset työtavat sekä eri aistien käyttö ja liikkuminen lisäävät oppimisen elämyksellisyyttä ja vahvistavat motivaatiota.”

toteuttamalla toiminnallisia aktiviteetteja kuten teemapäiviä, erilaisia tapahtumia, kampanjoita, opintokäyntejä ja leirikouluja”

Sana toiminnallisuus yhdistyy myös POPS:ssa sellaisiin sanoihin kuten draama, kokemuksellisuus, konkretia, ja yhteistyö. Näistä määritelmistä ja toiminnallisuuteen liittyvistä asioista saa jo jonkunlaisen kuvan siitä mitä toiminnallisuus on, mutta paljon jää vielä epäselväksi. Onko toiminnallisuus vain käsin tekemistä ja konkretiaa? Miten toteuttaa sitä käytännössä? Miten tämä kaikki liittyy kielen opetukseen?

Tämän sivun tarkoituksena on tarjota konkreettisia esimerkkejä toiminnallisuuden toteuttamisesta kielten oppimisessa, avata toiminnallisuuden käsitteen määritelmää sekä laajentaa sitä ottamaan huomioon nykyaikaisen kielen opetuksen ja kielitaidon tarpeet.

Aluksi on tärkeää erotella kaksi konseptia: Toiminnallinen oppiminen sekä toiminnallinen kielikäsitys

 

Toiminnallinen oppiminen ja opetus

Kun puhutaan toiminnallisesta opettamisesta, ensimmäinen mielikuva liittyy monesti erilaisiin peleihin ja leikkeihin sekä siihen, kuinka oppilaat saataisiin liikkumaan ja ylös pulpetista. Tämä on tietysti totta – toiminnallinen oppiminen on usein fyysistä, oli kyseessä sitten kinesteettiset harjoitukset, pelit, leikit tai askartelu sekä muu käsin tekeminen.

Toiminnalliseen oppimiseen kuuluu kuitenkin paljon muutakin. Toiminta voi liittyä myös ajatustyöhön, kuten ongelmanratkaisuun, toiminnan suunnitteluun tai pohdiskeluun. Myös kielen käyttö on toimintaa, oli se sitten keskustelua tai kirjoittamista. Ehkä hieman epäintuitiivisesti myös ympäristön ja toiminnan havainnointi, tarkkailu ja seuraaminen ovat toimintaa, kunhan sitä tehdään aktiivisesti ja tiedostaen.

Jos kaikki tämä on toimintaa, emmekö tee sitä koko ajan? Miten toiminnallinen opetus siis eroaa ”tavallisesta” opetuksesta?

 

Oppilas toimijana

Yksinkertaisimmillaan toiminnallinen opetus tiivistyy tuttuun ajatukseen siitä, että oppiminen ei ole tiedon kaatamista passiivisten oppilaiden päihin. Päinvastoin, oppilaat ovat itse oppimisen aktiivisia toimijoita, jotka rakentavat omaa osaamistaan yhdessä muiden kanssa ympäristönsä resursseja hyödyntäen. Nämä resurssit voivat olla mitä tahansa opetustilasta, oppimateriaaleista ja tehtävistä aina opettajan ja oppilaan sekä oppilaiden väliseen vuorovaikutukseen. Myös oppilaan omat tuntemukset ja kokemukset toiminnasta ovat olennaisia asioita opetuksessa. Toimijuudelle tyypillisiä piirteitä ovat esimerkiksi:

  • toiminnan tarkoituksellisuus (intentionaalisuus)
  • toiminnan merkityksellisyys
  • mahdollisuus ja kyky valita eri vaihtoehdoista
  • oman toiminnan reflektio ja sääntely

(Galperin 1989; 1992; van Lier 2008; Lantolf &Thorne 2006; Lantolf & Pavlenko 2001)

Toiminnallisen opetuksen siis täytyy olla sekä tarkoituksenmukaista että merkityksellistä oppilaille. Koska oppijalla pitäisi olla myös mahdollisuus valita itselleen sopivia tapoja käyttää oppimisympäristön resursseja, on tärkeää tarjota heille esimerkiksi erilaisia työtapoja ja antaa oppilaille mahdollisuus vaikuttaa niihin. Näihin toimintatapoihin liittyy ajatus toimijuudesta osallisuutena (esim. Bandura 1986;2001): ihminen ei ole ainoastaan oman elämänsä sivustakatsoja, vaan hän vaikuttaa itse omiin olosuhteisiinsa, eikä ole vain niiden tuotos.

Yhtä tärkeää on antaa mahdollisuus reflektiolle ja toiminnan säätelylle sekä opettaa tapoja niihin. Esimerkiksi eri tavat arvioida omaa ja muiden toimintaa, antaa ja vastaanottaa palautetta sekä miettiä, miten omat päämäärät voisi saavuttaa omalla toiminnalla ovat tärkeitä taitoja toiminnallisessa oppimisessa. Toimijuus on siis myös muutosta ja kehittymistä: ihmisellä on kyky muuttaa ulkoista ja sisäistä maailmaansa ja siten hallita omaa elämäänsä ja tulevaisuuttansa (Engeström 1991; 2006)

Voidaan siis sanoa, että opettajan rooli on tarjota oppijoille mahdollisimman paljon resursseja, jotka ohjaavat toimintaan ja sen kehittämiseen.

Yhteistoiminnallisuus

Toiminnallisessa oppimisessa kannattaa myös erityisesti panostaa yhteistoiminnallisuuteen. Yhteistoiminnallinen oppiminen (co-operative learning, collaborative learning) voi koostua perinteisistä ryhmätöistä ja projekteista, tai esimerkiksi erilaisista ”palapelitekniikalla” tehdyistä tehtävistä. Palapelitekniikassa ryhmän eri jäsenet opettelevat erikseen jonkun asian, opettavat asian muulle ryhmälle ja jäsentävät tietoa yhdessä ongelman ratkaisemiseksi tai opettavat kootun tiedon muille. Harjoituksina voi käyttää myös esimerkiksi yhteistä sisällöntuottamista blogialustalle, yhteisen opiskelupiirin muodostamista tai muuta yhteistoimintaa. Tutkimuksen mukaan vuorovaikutuksessa toisten kanssa tietoa prosessoidaan tehokkaammin ja tuloksellisemmin kuin yksin (esim. Kirsh 2010), joten yhteistoiminnallisuus kannattaa!

 

Toiminnallinen kielikäsitys

Toiminnallisen opetuksen käsitteen lisäksi haluamme tuoda mukaan toiminnallisen kielikäsityksen konseptin. Toiminnallisessa kielikäsityksessä kieliä ei nähdä erillisinä abstrakteina systeemeinä, jotka puhuja joko hallitsee tai ei hallitse, vaan kieli on sosiaalinen merkitysresurssi, joka on tehty käytettäväksi yhdessä muiden kanssa. Tärkeänä ei siis nähdä, kuinka paljon kielioppia tai sanastoa oppilas osaa, vaan kuinka oppilas osaa käyttää kieltä ilmaistakseen ajatuksiaan tai ratkaistessaan ongelmia. Monet ylempänä mainitut toiminnallisen opetuksen periaatteet liittyvät siis suoraan toiminnalliseen kielikäsitykseen: Kielen oppijat nähdään toimijoina, joiden kiinnostuksen kohteet ja kokemukset ovat oppimisen keskiössä. Oppiminen tapahtuu itse tekemällä mahdollisimman luonnollisissa tilanteissa, joissa oppilaat pääsevät käyttämään kieltä yhdessä. Myös uudessa OPS:ssa otetaan huomioon toiminnallisen kielikäsityksen periaatteita panostamalla kielten opiskeluun laaja-alaisesti muiden teemojen yhteydessä ja niiden avulla, sekä monikielisyyden huomioimiseen.

 

Monikielisyys ja kielitaito

Toiminnalliseen kielikäsitykseen liittyy myös vahvasti ajatus siitä, että kaikki yksilön kielitaito on yhtä suurta kielitaitoa. Tätä kuvaa hyvin Jim Cumminsin analogia kaksihuippuisesta jäävuoresta: Pinnan yläpuolella näkyvät huiput ovat eri kielten näkyvää osaamista, ja pinnan alapuolella oleva suurempi osa jäävuoresta kuvaa kielille yhteistä osaamista ja kielitietoisuutta.

image001

Kielten ei siis tarvitse olla toisistaan erillisiä asioita joita opiskellaan täysin erillään toisistaan sekoittumista varoen, vaan pyrkimyksenä on panostaa yleiseen kielitaitoon ja kielitietoisuuteen. Tästä syystä on tärkeää kiinnittää huomiota monikielisyyteen – oppilaat kohtaavat ja käyttävät jokapäiväisessä elämässään useita kieliä, joita he eivät välttämättä edes huomaa. Kun alkaa kiinnittää huomiota siihen, kuinka paljon eri kielten sanoja osaa pelkästään lainasanojen, vieraskielisen median tai kaupungilla olevien kylttien avulla, huomaa helposti piilossa olevan kielitaidon. Samoin opetuksessa panostetaan kielitietoisuuden lisäämiseen, vuorovaikutustaitojen opetteluun ja merkitysneuvotteluiden käymiseen muiden puhujien kanssa. Samalla autetaan oppilaita muodostamaan ja löytämään oma kielellinen ja kulttuurinen identiteettinsä.

 

Toiminnallinen kielen opetus käytännössä

 

Kommunikatiivisuus sekä kielenopetuksen sosiaaliset ja kulttuuriset tavoitteet ovat olleet osa opetussuunnitelmatekstejä jo pitkään, ja kielen oppimateriaalitkin harjaannuttavat oppilaita nykyisin paremmin luokkahuoneen ulkopuoliseen maailmaan. Opetus on kuitenkin edelleen hyvin opettajajohtoista, sanaston ja kieliopin ulkoa osaamiseen painottuvaa sekä oppikirjan teemoihin ja etenemistahtiin sidottua. Kielen oppiminen tapahtuu loppujen lopuksi arjessa, mutta tämä näkyy huonosti koulumaailmassa – opiskelu tapahtuu kokeita ja arvosanoja varten, kieltä tarvitaan tulevaisuuden työelämässä. Huomiotta jää ympärillä oleva kielen monimuotoisuus, joka ympäröi nykyään jokaisen. Englannin kieli on jo osa arkipäivää, ja maahanmuutto tuo katukuvaan ja kielimaisemaan jatkuvasti uusia kieliä. Samalla monelta jää kokonaan huomaamatta jo kauan rinnallamme ollut ruotsinkielinen maailma, joka on jokaisella oppilaalla saavutettavissa suomalaisen median kautta.

Oppilaat törmäävät kieliin jatkuvasti ja tarvitsevat kielitaitoa entistä enemmän, joten luokan ulkopuoliseen oppimiseen kannattaa panostaa. Opettamalla kielen oppimisen taitoja ja antamalla oppilaille resursseja kielen oppimiseen he pääsevät arkenaan käyttämään kieliä itselleen kiinnostavilla ja merkityksellisillä tavoilla, ja mikä olisikaan sen motivoivampaa. Ja miksei näitä kiinnostuksen kohteita voisi tuoda myös kielten oppitunneille? Jo se auttaisi paljon, jos toisimme paremmin esille erilaisia tapoja lähestyä kieliä koulun kontekstin ulkopuolella. Oli kyseessä sitten ympäristön monikielisyyden huomaaminen, saksankielinen räpmusiikki, korealainen draamasarja tai äidinkielenään somalia puhuva paras ystävä, kiinnostus kieliä kohtaan voi tulla monesta paikasta.

Yksi tämän sivun tavoitteista onkin tarjota opettajille (ja miksei vanhemmillekin) uusia tapoja herätellä mielenkiintoa kieliä kohtaan, huomata ympärillään oleva monikielisyys ja käyttää sitä hyväkseen opetuksessa. Samalla oppilaat pääsevät harjoittelemaan kommunikaatiotaitoja, ongelmanratkaisua, tunnetaitoja ja muita elämän taitoja sekä tutkimaan omaa identiteettiään.

 

Tehtävät-osiosta löydät erilaisia toiminnallisia tehtäviä, jotka vaihtelevat tutustumisleikeistä oman luokan monikielisten resurssien selvittämiseen

Teoria-osiosta löydät teoreettista taustaa sivuston keskeisistä teemoista sekä neuvoja esimerkiksi draaman tai tietotekniikan käyttöön opetuksessa.

Ulkopuoliset resurssit-sivulle keräämme linkkejä erilaisille hyödyllisille sivustoille sekä valmiisiin materiaalipaketteihin.

Hankkeen tausta-sivuilta voit lukea tämän sivuston takana olevasta Toiminnallista monikielisyyttä-hankkeesta, jossa järjestettiin aiheeseen liittyviä täydennyskoulutuksia. Hankkeen raporteista voit myös saada ideoita toiminnallisen monikielisyyden toteutukseen omassa koulussa.

 

 

Advertisements

Create a free website or blog at WordPress.com.

Up ↑

%d bloggers like this: